Mä olen aina ollut tosi kipuherkkä. Olen ajatellut sen
johtuvan ensimmäisistä kuukausistani jotka vietin sairaalassa. Synnyin 5
viikkoa etuajassa ja pylly edellä. Luultavasti vasen olkapää meni sijoiltaan,
olettavasti solisluu samalta puolelta katkesi ja oikea lonkka oli sijoiltaan.
Vietin sairaalassa ehkä 2 kk. Äitini syliin pääsin, ehkä kuukauden iässä? Onhan
tuo sattunut valtavasti pieneen ihmiseen, kipua on ollut, on väännelty,
käännelty, sidottu, pesty. Entä kivunlievitys? Vaikea sanoa mitä se on ollut
lähes 50 vuotta sitten, ehkä jopa vahvempia aineita mitä tänään, tai sitten ei.
Ainakin henkilökuntaa luulisi sairaaloissa olleen tuolloin, toivottavasti joku
silitti ja sylitteli.
Tänä päivänä en kestä kipua, en varsinkaan pitkäaikaista
kipua. Tipun heti harmaaseen kipumasennukseen, mikään ei onnistu, mikään ei ole
kivaa, kaikki sattuu, kaikki on epämukavaa, mikään ei auta koskaan ikinä enää. Kun
olen flunssassa, tai olo on muuten tosi huono menen suihkuun, kuumaan suihkuun
(anteeksi ympäristö). Olen suihkussa kyykyssä, käytännössä lähes
sikiöasennossa. Paluu kohtuun? Paluu hetkiin ennen kipua ja tuskaa?
Tipuin hevosen selästä onnettomien käänteiden jälkeen
ranteeni päälle. Ranne murtui, onneksi vasen. Värttinäluun alaosassa on kaksi
murtumaa nivelrakoon. Luultavasti olin shokissa heti putoamisen jälkeen,
sattui, mutta siinä vaiheessa uskoin että sen päivän tuska, kipsi tai jotain
kevyempää, lääkkeet ja kotiin, toipuminen ja se siitä. Mutta todettiinkin että
pitää leikata. Leikkausaika on viikon päästä putoamisesta. Käsi on kipsissä, ei
mahdottoman kipeä, mutta kosketusarka. Ensimmäisen viikon tuska on turhaa, vai
onko? Mihin se vie? Tuntuu pahalta, ei voi tehdä mitään, kaikki on tylsää,
turhaa…
Leikkaus on huomenna, pelottaa. Silti tänään olo on jo
hiukan parempi, eikä harmita ihan niin paljon. Mietin miten paljon kipua on
leikkauksen jälkeen? Lääkkeet olen varannut jo etukäteen. Mulla ei ole ollut
ennen kipsiä. No, viikon kipsikäden kanssa elämisen jälkeen voin todeta:
Parempi kun ei olis kipsiä tullutkaan. Mua ei ole ennen nukutettu, HRRRR!
Pitäkää peukkuja!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti