Kauneus - rumuus
Ilo - suru
Nautinto - kipu
Valo - pimeys
Elämä - kuolema
Pääsin tänään maastolenkille hevosen kanssa ensimmästä kertaa polven rikkoutumisen jälkeen. Mietin vastakohtia ja miten molemmat niistä ovat läsnä kokoajan, eikä ensimmäistä ole ilman toista. Nautintoa ei olisi ilman kipua, valoa ilman pimeää, elämää ilman kuolemaa jne.
Tänään näkyvillä oli aurinko, lämmin, terve, pörröinen ja hiukan jännittynyt hevonen. Ratsastus oli nautinto, mutta läsnä ja tuoreessa muistissa oli myös kipu. Kipu oli ( ja on toisinaan vieläkin) polvessa ja esti ratsastuksen. Maastolenkistä tuli kuitenkin vielä nautinnollisempi kivun kokemuksen jälkeen. Vastakohdat täydentävät toisiaan ja tekevät elämästä täyttä ja elämisen arvoista. Nauttia voi myös hevosen läsnäolosta ja hoidosta, jos sitä voi turvallisesti ( heh) tehdä.
Mutta miten muistaa tämä sen ei-niin-hyvän kokemuksen keskellä? Ei, mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin sanotaan. Niin, se menee. Ja paistaa se päivä risukasaankin, tänään se paistoi.
Hevosesta kuoriutui polvisaikun aikana mitä mainioin kaveri, vanhat huonot tavat on kyllä tallella, mutta huomattavasti vähentyneet. Mä osaan arvostaa talli aikaa eri tavalla kuin aikaisemmin. Hevoselle on annettava oma aika, ilman kiirettä, on oltava läsnä, kuunneltava, rapsuteltava ja joskus hengiteltavä samaan tahtiin. Hevonen on kaveri parhaasta päästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti