Onnellista

Kohta kolme vuotta sitten astui Onni suomenhevoinen meidän sydämiimme. Annaan hepo jätti heti tulopäivänään jäljen rintalastaan. Karkasi karsinasta ulos ja Anna jäi hevon ja tallin oven kamanan väliin. Ei ole tuntihevonen ei. Matka jatkui hevosen lisääntyvän kiukun kanssa. Ratsailta kaikki onneksi onnistui. Kiukun syyksi ilmaantui otj paha ontuma, joka on pitkä tarina. Kuntoutusta kesti ehkä kaikkineen vuoden. Nyt hevonen on kunnossa ja pysyykin kun liikunta on oikeanlaista, kiitos opettaja ratsuttajan.

Kisoja on suunnitelmissa ja yhdet jo takana. Bee kolmosesta Porvoossa 59 % Kikin kanssa ja C1-radasta mun kanssa 54,7 % . Mokasin ja unohdin radan, mutta sitten jatkoin kuin ei mitään. Oltais voitu saada rusetti.

Nyt Onni on laitumella ja on helle. Mä en ole kunnolla ratsastanut aikoihin ja tuntuu että tästä vasta kipeytyy ja jumiutuu. Joten sama homma mulla ja heolla; säännöllinen ja oikeanlainen liikunta pitää paikat vetreinä.

Edelleen Onni kiukuttelee aika ajoin. Toisaalta olen tiukempi, toisaalta yritän ymmärtää. Onnilla on mielipiteen vapaus. Kaiken kaikkiaan hepo on aivan mahtava. Kukaan, ei kukaan ole mulle opettanut yhtä paljon kuin Onni! Onni on haastanut mua ajattelemaan asioita eritavalla ja hakemaan ratkaisuja vaikka kiven alta. Mun on ollut pakko opetella luottamaan siihen että oma tunne on se tärkein asia, sanoo kuka muu mitä tahansa. Jos jokin juttu ei sovi mulle ja meille ja tuntuu väärältä, niin sitten se on niin. Mun on löydettävä oma tapani toimia juuri Onnin kanssa, on se sitten miten "väärä" muitten mielestä. Ei ole oikeaa ja väärää,  on vaan erilaisia tapoja toimia. Tämä on niin helpottavaa tajuta. Vihdoin ajattelee Onni.

Ensi viikonloppuna groomina Järssillä, hevoselämä on IHANAA! IHA-HA-HAA!!

Puutarhaonnea

Tänä keväänä olen herättänyt uudelleen sisäisen puutarhurini. Puutarhapuuhastelu on kivaa!! Mitä väliä jos aamulla suunnittelee tekevänsä yhtä ja illalla huomaa tehneensä jotain ihan muuta. Puutarha on sitä että menee pihaan ja haistelee, kuulostelee ja katselee ja miettii mikä on päivän teema. Tai mikä jäi eilen tai viikko sitten kesken tai kas, tuossa nuo vuosi sitten kadonneet sakset ovat. Puutarha on vapaus, mitä sitten jos vuohenputkea puskee sieltä ja täältä. Eikö se ole hyvän maan merkki?Revitään niitä sitten kun ehditään tai syödään pois.

Tänä keväänä olen saanut kyntää hevosella Kumpulassa, ja äestää!! Voi onnea! Yksi elämän huippuhetkistä. Onko ihmisessä jokin viljelijä geeni, joka saa tuntemaan mielihyvää kynnetystä maasta, kylvetystä porkkanapenkistä, suorista sipuliriveistä? Vai onko se ikä, joka tämän tekee? Tänä keväänä olen tuntenut aivan poikkeuksellista iloa maasta ja puutarhasta. Maasta joka tulee vuosi vuodelta paremmaksi kun sen käsin kääntää, syksyllä haravoi lehtiä päälle madoille ruuaksi. Asumme tätä paikkaa nyt viidettä vuotta. Puutarhanlaitto alkoi jo aikaisemmin. On hienoa katsella ympärilleen ja nähdä mitä kaikkea olemme saaneet aikaan ihan omin käsin.

Tänä keväänä perunaa on laitettu vähemmän ja vaan pihan puoleiseen pieneen maahan koska isossa maassa on jyllänyt rutto kaksi viimeistä kesää. Aika helpottavaa on laittaa perunaa vain vähän. Selleriä on hiukan, viime vuonne ne kasvattivat vain varsia. Porkkanaa on ehkä enemmän, lajikevalintaan voisi tulevaisuudessa pureutua enemmän. Sipulia on paljon, viime vuonna sipulit onnistuivat melko hyvin ensimmästä kertaa. Sen sijaan valkosipulit kasvoivat viime vuonna ensimmästä vuotta ja onnistuivat yli odotusten. Tästä innostuneena laitoin syksyllä valkkaria paljon kasvamaan, omat valkosipulit riittivät hiukan yli joulun, tavallista omaa sipulia riitti pidempään. Kylvetty on myös härkäpapua, ihmettelen etteivät ole vielä itäneet ( vanha siemen?), naurista ja lanttua. Nauris on itänyt ja pitäisi etsiä harso päälle ennen kuin ötsyt löytävät herkkutaimet.

Kylvämättä on vielä punajuuret, tilli ja ehkä jotakin muuta. Ostaa voisi kaksi tomaattia, jotka koirat katkoivat, maissia, yrttejä ja kesäkurpitsaa. Jopa kesäkukkaa- amppelit  roikkuvat paikallaan.

Onni on oma puutarha ja hevonen ( nimeltä Onni)